Hummingbird!

Viime viikon vapaapäivät meni sairastaessa. Ensin oli Toge flunssassa, sitten pikku-T ja lopulta minä. Parantumista ei nopeuttanut ennätyskylmä loppuviikko ja vetoisa talo. Tällä viikolla jätämme kotimme täällä Palo Alton lähiössä ja muutamme San Franciscoon. Jippii! Ainoa mitä tulee ikävä on takapihan vesielementissä kylpevät hummingbirdit eli kolibrit. Juomaan ja kylpemään lennähtävä pikkulintu ilahduttaa aina. Olen sitä mieltä että päivä ei voi olla huono, jos näkee kolibrin kylpemässä. Onneksi pikkutyyppejä on näkynyt pihalla päivittäin.

Pikku-T ja hummingbird

Hummingbird

Desperate housewife Palo Altossa

Pari viikkoa on kokeiltu kotiäidin elämää amerikkalaisessa rivitaloasunnossa. En tiedä johtuuko auton, rahan vai seuran puutteesta, mutta elämä ei ole ehkä ollut ihan yhtä hohdokasta kuin TV:ssä.

Ensimmäinen viikko meni ympäristöön tutustuessa ja auringonpaisteessa. Toinen viikko on mennyt vesisateessa ja lähinnä kotona möllöttäessä. Päiväkävelyt vesisateessa on rajoittunut lähiruokakaupoissa käynteihin. Noin 10 minuutin kävelyn päässä on Safeway, joka vastaa ehkä lähinnä suomalaista S-markettia. Suurin osa Safewayn tuotteista on halvempia Safeway-kortilla, jonka saa tarvittaessa kassalta. Kassalla maksun jälkeen kassahenkilö muista kertoa aina kuinka monta dollaria ostoksissa säästyi Safeway-korttia näyttämällä. Mikäli Safewayn perusamerikkalaiset valikoimat ei riitä niin noin 20 minuuttia kävelee Piazza's Fine Foods -nimiseen parempaan ja kalliimpaan ruokakauppaan, josta löytyy hyvä lihatiski ja paljon erilaisia leivonnaisia. Satunnaisesti olemme myös käyneet California avenuella Country Sun -nimisessä täysin luomuhörhökaupassa, josta löytyi pikku-T:lle suolattomia riisikakkuja ja suolatonta (todella hyvänmakuista) maapähkinävoita. Luomua tietysti molemmat.

Kotiäidin elämä täällä Kaliforniassa on tällä viikolla siis ollut aika samanlaista kun Helsingissäkin. Hyvänä puolena kotona möllöttämisessä on ollut se että pikku-T:n päivärytmi on vakiintunut ja olemme jopa saaneet ne kuuluisat viisi ateriaa hyvin mahdutettua päivään (ilta- ja aamupuuroineen). Miehelle on ollut joka päivä ruoka valmiina ja eilen jopa leivoin tuoretta leipää (Tällä Sikke Sumarin reseptillä). Ja kotoa raahatut kuorivaatteet ja goretex-kengät on tällä viikolla olleet ahkerassa käytössä. Onneksi kuitenkin lauantaina saadaan taas auto käyttöön ja Togella on ensi viikko vapaata. Sen jälkeen kutsuukin jo San Franciscon kadut ja toivottavasti aurinkokin alkaa taas paistaa.

Jobsin Steven naapurissa

Stanfordin opiskelija kiteytti Palo Alton ilmapiirin osuvasti: jos poliisilla on aikaa sakottaa väärin pysäköityjä polkupyöriä, ei hommia ole hirveästi.

Kauppakassi ZR1

Palo Alto on rikkaiden ihmisten lintukoto. Yksi pahimpia riskejä pimeällä kulkiessa on törmätä jalkakäytävälle parkkeerattuun Priukseen. Jobsin Stevekin asuu järkevän kokoisessa talossa normaalin kadun varrella. Ei aitoja, ei näkyviä turvamiehiä. Ehkä riittävän monta miljardööriä ja miljonääriä pienellä alueella jakaa riskiä riittävästi. Tammikuun Kuukausiliitteen Teemu Selänne -jutun jälkeen ajattelin, että kaikki vähänkin varakkaammat asuvat suljetuilla ja vartioiduilla asuinalueilla.


Itäpuolella kaikki on täälläkin toisin. Piilaakson halkovan 101-moottoritien toisella puolella sijaitseva East Palo Alto kärsii köyhyydestä ja jengiväkivallasta. Jengiläiset hengailevat Home Depotin parkkiksella parhaita keravalaisia perinteitä noudattaen.

Tarinan mukaan East Palo Alto on omalta osaltaan Stanfordin syytä. Yliopiston perustajan Leland Stanfordin vaimon Jane Stanford rakennutti kampusalueelle kirkon miehensä muistoksi. Hän määräsi myös, että alkoholin myynti on kiellettyä mailin säteellä kirkosta.

Kuivan kampuksen vastapainoksi trokarit ryhtyivät myymään opiskelijoille viinaa East Palo Alton rannoilla. Tämä oli alkusysäyksenä nykymuotoiselle East Palo Altolle.

Palo Alton kortteleiden halki kävellessä on hauska havaita naapuripaineen autovalinnoissa. Jotkut korttelit ovat täynnä Audeja, toisissa esiintyy erityisen paljon Volvoja.  Pääasiallisesti Palo Alton pientaloasukkaiden autovalinnat ovat osuneet Bemareihin, Lexuksiin tai Priuksiin. Kauppakassina toimii vaikkapa Teslan sähkö-roadsteri tai kaksipaikkainen Lotus.

Toinen viikko takana

Kotitaloyhtiömme Palo Altossa

Viikonloppuna muutettiin oikeeseen "kotiin". Oli uskomattoman ihanaa päästä pois motellista. Viime viikolla alkoi myös arki siinä mielessä että Toge meni kouluun tekemään aikuisten juttuja ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja me jäätiin pikku-T:n kanssa kahden. Päivät meni aika paljolti haahuilessa autolla ostarilta toiselle. Periaatteessa olen jo vuosia sitten huomannut sen, että matkalla shoppaillessa kannattaa ostaa löytämänsä tavarat heti eikä ajatella, että mietin vielä ja tulen sitten myöhemmin takaisin. "Ehtiihän tässä vielä". Käytännössä osta heti -periaatteen toteuttaminen ei vielä aina onnistu ja mm. tästä syystä suhasimme monena päivänä samoissa kaupoissa samoja tavaroita katsellen. Ärsyttävää ajanhukkaa... Yritimme käydä hankkimassa paikallista sosiaaliturvatunnusta, mutta koska olemme pikku-T:n kanssa täällä Togen siivellä emme ole sellaiseen oikeutettuja.

Tutustuimme myös Stanfordin kampusalueeseen sekä itsenäisesti että opiskelijan vetämällä kampuskierroksella. Ohjattu kampuskierros oli todella tehokas. Hirveän pirteä ja reipas opiskelijaoppaamme käveli koko kierroksen sujuvasti takaperin ja kertoi samalla tarinoita Stanfordin historiasta sekä opiskelusta Stanfordissa. Koulussa kuulemma kannustetaan opiskelijoita "haahuilemaan" kaksi ensimmäistä vuotta eli kokeilemaan kursseja kaikista eri kouluista ja vasta tämän jälkeen pakotetaan valitsemaan oma pääaine.

Osa Stanfordin kampusta

Eilen palautimme vuokra-automme ja kokeilemme onnistuuko Amerikan esikaupunkialueella autoton elämä. Asunnon vuokraan kuuluu polkupyörä, jolla Toge pääsee koululle ja takaisin. Me pikku-T:n kanssa toistaiseksi kävellään. Tänään olisi tarkoitus avata grillauskausi ja testata vuokraemännän Weber ja tehdä muutama California Burger with Guacamole Mayonnaise

Viinakauppa vähän varakkaammille

Päästiin vihdoinkin pois motellista, ja lauantaiaamuna muutettiin meidän paloaltolaiseen rivarinpätkään. Helpotti kummasti, kun pääsi oikeaan asuntoon ja sai vähän tilaa ympärilleen.

Pihalla on pieni suihkulähde, vesielementti tjsp, jossa kolibrit käyvät kuulemma juomassa säännöllisesti. Näinä aamuina ei ole vielä näkynyt. Grilli pitää testata mahdollisimman pian. Kämppä on vuokrattu pariskunnalta, joka lähti kuukaudeksi häämatkalle Chileen. 

Kämpän vieressä kadunkulmassa on mielenkiintoinen kahvila, Philz Coffee www.philzcoffee.com. Paikallisten suosiossa oleva Philz myy kahvit kuppi kerrallaan. Paikassa on parikymmentä erilaista kahvipapua. Jokaisen kupillisen pavut jauhetaan erikseen ja suodatetaan tilauksesta. Ei siis espressoja vaan perinteisempiä suodatinkahveja.

Philzin vieressä on viina- ja viinikauppa. Dinner-viinin hakemisessa tuli pienehkö yllätys. Paikassa oli pari 15 dollarin viiniä, ja loput olivat selvästi kalliimpia. Keskihinta oli noin 60 dollaria. Kulmilla taitaa asua hivenen varakkaampaa jengiä. Ostin kolmen kympin zinfandelin, jota myyjä suositteli. Oli jumalattoman hyvää, Frank Family Vineyards. 

Huomenna lähdetään tsekkaamaan yhtä kämppää San Franciscoon. Toivottavasti natsaa.

Sisäänajoa

Loppukiri oli aikamoinen, mutta lopulta pääsimme onnellisesti lentokentälle ja vielä suunnitelluilla lennoilla San Franciscoon. Tämä eka viikko on kevyttä orientaatiovaihetta, jossa haemme koko porukalla rytmiä täkäläiseen elämiseen. Ensimmäinen rytminvaihdos tuli lentokentällä, jossa meidän oli pakko upgreidata auto pari luokkaa suuremmaksi, jotta laukut mahtuvat edes säällisesti sisään.

Ensimmäiset päivät vietimme Palo Altossa, joka vaikuttaa varsin mukavalta paikalta. Siitä varmasti myöhemmissä postauksissa lisää. Mulla alkaa opinnot helmikuun alussa, jolloin kaupunkia ja kampusta tulee ihmeteltyä taatusti enemmänkin.

Boardwalk-huvipuisto on pistänyt portit kiinni talveksi.

Suuntasimme orientaatioviikon päätteeksi rannikolle Santa Cruziin, mikä osoittautui nappivalinnaksi. Kelit ovat olleet poikkeuksellisen lämpimät, reilut parikymmentä celsiusta plussalla ja auringonpaiste lämmittävät kivasti. Matka taitettiin kiertotietä Highway 1:stä eli Pacific Coast Highwayta pitkin. Viime reissulla PCH oli suljettuna pensaspalojen vuoksi. Nyt tuli pätkä nähtyä, eivätkä kehut nyt ihan tyhjästä ole tulleet.

Santa Cruzissa surffikausi ei ilmeisesti ole päättynytkään. Meri oli mustanaan lautailijoita auringonlaskuun asti. Jos Palo Altossa tuntui, että jengi on vähän kiireistä bisnesporukkaa, niin Cruzissa ei moista ole havaittavissa. Paikalliset tuntuvat olevan hyvinkin kiireettömiä, hyvää fiilistä hakevia ja ulkoilma-aktiiviteettejä harrastavia. Surffaus, skeittaus ja fillarit. Ainakin kahta noista kolmesta pitää harrastaa tämän reissun aikana.

Laiturin alla pötkötteli Norpan serkkuja

Pikku-T on toistaiseksi ollut kauhean kiinnostunut melkein kaikesta näkemästään. Toisaalta on tullut todistettua vääräksi käsitys, ettei vauvoilla olisi jetlagia. Ainakin meidän jässikkä kärsi muutaman päivän aikamoisesta rytminvaihdoksesta. Yöllä oli hirvee mellastus eikä päikkäreiltä meinannut herätä millään. Nyt sekin alkaa helpottaa.

Huomenissa palaamme Palo Altoon ja tiistaina alkaa meitsin aherrus. Varsinaiseen vuokrakämppäämme pääsemme helmikuun alkupäivinä, toivottavasti motellikuolema ei korjaa ennen sitä.

Eka koti löytyi

Craigslist on hämmentävä konsepti. Palvelua ei ole turhaan kuorrutettu kauniilla ulkoasulla. Down-and-dirty-verkkopalvelu toimii. Ilmoituksetkin ovat kurantteja, viikkoa vanhempia ei löydy edes hakemalla.

Sitä kautta mekin saimme kämpän Palo Altosta. Pakettiin kuuluu kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, pieni piha ja grilli. Ihan kuin amerikkalainen versio nykyisestä kodistamme.

Tokihan heti mestoille päästyämme pitää aloittaa loppukevään kämpän metsästys San Franciscosta. Pitää nyt kuitenkin hetki nauttia ennen seuraavan säädön aloittamista.