Desperate housewife Palo Altossa

Pari viikkoa on kokeiltu kotiäidin elämää amerikkalaisessa rivitaloasunnossa. En tiedä johtuuko auton, rahan vai seuran puutteesta, mutta elämä ei ole ehkä ollut ihan yhtä hohdokasta kuin TV:ssä.

Ensimmäinen viikko meni ympäristöön tutustuessa ja auringonpaisteessa. Toinen viikko on mennyt vesisateessa ja lähinnä kotona möllöttäessä. Päiväkävelyt vesisateessa on rajoittunut lähiruokakaupoissa käynteihin. Noin 10 minuutin kävelyn päässä on Safeway, joka vastaa ehkä lähinnä suomalaista S-markettia. Suurin osa Safewayn tuotteista on halvempia Safeway-kortilla, jonka saa tarvittaessa kassalta. Kassalla maksun jälkeen kassahenkilö muista kertoa aina kuinka monta dollaria ostoksissa säästyi Safeway-korttia näyttämällä. Mikäli Safewayn perusamerikkalaiset valikoimat ei riitä niin noin 20 minuuttia kävelee Piazza's Fine Foods -nimiseen parempaan ja kalliimpaan ruokakauppaan, josta löytyy hyvä lihatiski ja paljon erilaisia leivonnaisia. Satunnaisesti olemme myös käyneet California avenuella Country Sun -nimisessä täysin luomuhörhökaupassa, josta löytyi pikku-T:lle suolattomia riisikakkuja ja suolatonta (todella hyvänmakuista) maapähkinävoita. Luomua tietysti molemmat.

Kotiäidin elämä täällä Kaliforniassa on tällä viikolla siis ollut aika samanlaista kun Helsingissäkin. Hyvänä puolena kotona möllöttämisessä on ollut se että pikku-T:n päivärytmi on vakiintunut ja olemme jopa saaneet ne kuuluisat viisi ateriaa hyvin mahdutettua päivään (ilta- ja aamupuuroineen). Miehelle on ollut joka päivä ruoka valmiina ja eilen jopa leivoin tuoretta leipää (Tällä Sikke Sumarin reseptillä). Ja kotoa raahatut kuorivaatteet ja goretex-kengät on tällä viikolla olleet ahkerassa käytössä. Onneksi kuitenkin lauantaina saadaan taas auto käyttöön ja Togella on ensi viikko vapaata. Sen jälkeen kutsuukin jo San Franciscon kadut ja toivottavasti aurinkokin alkaa taas paistaa.

Luomua vai hormonilihaa

Täällä ruokaa markkinoidaan pelolla. Kaikillehan on tietysti selvää, että kaikki amerikkalainen perusruoka on täynnä myrkyllisiä kemikaaleja, hormoneja, geenimanipulointia, rasvaa ja sokeria. Ruokapakkauksiin on siis tapana laittaa mainoslauseena lista kaikesta mitä ne ei sisällä. Tätähän on nähty myös Suomessa kun leikkeleitä yms. muita valmisruokia on ryhdytty mainostamaan "Ei sisällä natriumglutamaattia" -lauseella. (Itse en ole täysin varma miksi minun pitää välttää natriumglutamaattia, mutta tietysti ostan vain niitä leikkeleitä, joissa sitä ei ole...).

Kaikkea mahdollista saa myös luomuna, jos vaan on valmis maksamaan lisää. Väsynyt pienen lapsen äiti on tietysti otollista riistaa kalliille luomutuotteille. Hädissäni olen ostanut kaiken mahdollisen luomuna ettei vaan pikku-T altistu millekkään vaarallisille kemikaaleille. Tällä strategialla on helposti saanut yhden päivän ateriaan kulumaan ruokakaupassa 30-50 dollaria. Toge on sitä mieltä että ruokakauppastrategiani kaipaa vielä vähän hiomista. Tai ehkä sen lottovoiton...

Haksahdin amerikkalaiseen markkinointiin eräs päivä Whole Foodsissa etsiessäni väsyneenä pikku-T:lle jotain suolatonta ja maidotonta naposteltavaa. Vauvanruokahyllyssä oli "hampaantekokeksejä", jotka tarttui mukaan. Ei suolaa, ei maitotuotteita, 100% natural. Nämä on varmaan hyviä. Vasta kotona katsoin tarkemmin pakkauselostetta: vehnäjauhoja ja sokeria. Jep, jep. Tietysti pakkauksessa olevan sokerihumalaisen vauvan kuvan olisi pitänyt soittaa jotain hälytyskelloja...