Jobsin Steven naapurissa

Stanfordin opiskelija kiteytti Palo Alton ilmapiirin osuvasti: jos poliisilla on aikaa sakottaa väärin pysäköityjä polkupyöriä, ei hommia ole hirveästi.

Kauppakassi ZR1

Palo Alto on rikkaiden ihmisten lintukoto. Yksi pahimpia riskejä pimeällä kulkiessa on törmätä jalkakäytävälle parkkeerattuun Priukseen. Jobsin Stevekin asuu järkevän kokoisessa talossa normaalin kadun varrella. Ei aitoja, ei näkyviä turvamiehiä. Ehkä riittävän monta miljardööriä ja miljonääriä pienellä alueella jakaa riskiä riittävästi. Tammikuun Kuukausiliitteen Teemu Selänne -jutun jälkeen ajattelin, että kaikki vähänkin varakkaammat asuvat suljetuilla ja vartioiduilla asuinalueilla.


Itäpuolella kaikki on täälläkin toisin. Piilaakson halkovan 101-moottoritien toisella puolella sijaitseva East Palo Alto kärsii köyhyydestä ja jengiväkivallasta. Jengiläiset hengailevat Home Depotin parkkiksella parhaita keravalaisia perinteitä noudattaen.

Tarinan mukaan East Palo Alto on omalta osaltaan Stanfordin syytä. Yliopiston perustajan Leland Stanfordin vaimon Jane Stanford rakennutti kampusalueelle kirkon miehensä muistoksi. Hän määräsi myös, että alkoholin myynti on kiellettyä mailin säteellä kirkosta.

Kuivan kampuksen vastapainoksi trokarit ryhtyivät myymään opiskelijoille viinaa East Palo Alton rannoilla. Tämä oli alkusysäyksenä nykymuotoiselle East Palo Altolle.

Palo Alton kortteleiden halki kävellessä on hauska havaita naapuripaineen autovalinnoissa. Jotkut korttelit ovat täynnä Audeja, toisissa esiintyy erityisen paljon Volvoja.  Pääasiallisesti Palo Alton pientaloasukkaiden autovalinnat ovat osuneet Bemareihin, Lexuksiin tai Priuksiin. Kauppakassina toimii vaikkapa Teslan sähkö-roadsteri tai kaksipaikkainen Lotus.

Luomua vai hormonilihaa

Täällä ruokaa markkinoidaan pelolla. Kaikillehan on tietysti selvää, että kaikki amerikkalainen perusruoka on täynnä myrkyllisiä kemikaaleja, hormoneja, geenimanipulointia, rasvaa ja sokeria. Ruokapakkauksiin on siis tapana laittaa mainoslauseena lista kaikesta mitä ne ei sisällä. Tätähän on nähty myös Suomessa kun leikkeleitä yms. muita valmisruokia on ryhdytty mainostamaan "Ei sisällä natriumglutamaattia" -lauseella. (Itse en ole täysin varma miksi minun pitää välttää natriumglutamaattia, mutta tietysti ostan vain niitä leikkeleitä, joissa sitä ei ole...).

Kaikkea mahdollista saa myös luomuna, jos vaan on valmis maksamaan lisää. Väsynyt pienen lapsen äiti on tietysti otollista riistaa kalliille luomutuotteille. Hädissäni olen ostanut kaiken mahdollisen luomuna ettei vaan pikku-T altistu millekkään vaarallisille kemikaaleille. Tällä strategialla on helposti saanut yhden päivän ateriaan kulumaan ruokakaupassa 30-50 dollaria. Toge on sitä mieltä että ruokakauppastrategiani kaipaa vielä vähän hiomista. Tai ehkä sen lottovoiton...

Haksahdin amerikkalaiseen markkinointiin eräs päivä Whole Foodsissa etsiessäni väsyneenä pikku-T:lle jotain suolatonta ja maidotonta naposteltavaa. Vauvanruokahyllyssä oli "hampaantekokeksejä", jotka tarttui mukaan. Ei suolaa, ei maitotuotteita, 100% natural. Nämä on varmaan hyviä. Vasta kotona katsoin tarkemmin pakkauselostetta: vehnäjauhoja ja sokeria. Jep, jep. Tietysti pakkauksessa olevan sokerihumalaisen vauvan kuvan olisi pitänyt soittaa jotain hälytyskelloja...

Valentine's day

Valentine's Day on täällä. Kaikkialla kaupoissa on myynnissä hirveät määrät punaisia ja vaaleanpunaisia suklaatuotteita ja muuta krääsää sekä tietysti kukkia. Telkkarista tulee jatkuvasti ärsyttävän imeliä korumainoksia. Tässä eräs esimerkki.

Meillä ei ole mitään erityisiä romanttisia suunnitelmia. Päivän tavoittena on, että olisi ensimmäistä kertaa miehelle ruoka valmiina kun tulee kotiin. Saa nähdä miten onnistuu… Happy Valentine's Day!

Kännykkäostoksilla ja puhelinspämmiä

Kännykkäliittymän sain vihdoin ja viimein hankittua. Itselläni on iphone Suomesta mukana ja ajattelin että saisin suomalaiselle liittymälle jonkun yksinkertaisen halvan puhelimen ja voisin ottaa paikallisen liittymään iphoneen. Se ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista. Käytännössä kaikki puhelimet on operaattorilukittuja ja sopimukset yleensä pitkiä (1-2 vuotta). Prepaid-liittymien valikoima on sekava. Minuuttihinnoittelulla myös puheluiden ja tekstiviestien(!) vastaanottaminen maksaa. Erilaisten pakettien vertailu on hankalaa, mutta onneksi Best Buy -liikkeen myyjä oli kärsivällinen. Mukaan tarttui sitten T-Mobilen halpa Samsung (halvat Nokiat oli liikkeestä loppu) ja peruspaketti, jossa puhelut maksavat 10 senttiä minuutti ja tekstiviestejä saa rajattomasti 15 dollarilla kuussa. Pakettia voi muuttaa ja puheaikaa lisätä tarvittaessa netin kautta. Järkevintä olisi ollut suorittaa tutkivaa työtä jo Suomessa ja tuoda sieltä mukana joku täällä toimiva peruspuhelin. No tällä mennään nyt. Kuulemma jossain voisi saada maksua vastaan operaattorilukituksen purettua.

Tässä vaiheessa kotiäidin amerikkalaisen puhelimen osoiteluettelossa on vain yksi kontakti (Toge), jolle lähettelen sitten urakalla tekstiviestejä. Hauskaa on, että olen myös heti ensimmäisestä illasta asti saanut puhelinspämmiä. Yleensä klo 21-22 puhelin soi useamman kerran ja soittajana on joku tuntematon numero. En ole vielä kertaakaan vastannut (koska se maksaa 10 senttiä minuutti!), mutta puhelinvastaajaani on jätetty jo useampi identtinen viesti, jossa huonosti englantia puhuva huolestunut nainen kertoo olevansa "so much worried about you", rakastavansa minua ja toivoo että soittaisin pian takaisin. Kumma kyllä Togelle näitä puheluita ei ole tullut. Johtuukohan siitä että osti huomattavasti kalliimman puhelimen ja puhepaketin…

Toinen viikko takana

Kotitaloyhtiömme Palo Altossa

Viikonloppuna muutettiin oikeeseen "kotiin". Oli uskomattoman ihanaa päästä pois motellista. Viime viikolla alkoi myös arki siinä mielessä että Toge meni kouluun tekemään aikuisten juttuja ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja me jäätiin pikku-T:n kanssa kahden. Päivät meni aika paljolti haahuilessa autolla ostarilta toiselle. Periaatteessa olen jo vuosia sitten huomannut sen, että matkalla shoppaillessa kannattaa ostaa löytämänsä tavarat heti eikä ajatella, että mietin vielä ja tulen sitten myöhemmin takaisin. "Ehtiihän tässä vielä". Käytännössä osta heti -periaatteen toteuttaminen ei vielä aina onnistu ja mm. tästä syystä suhasimme monena päivänä samoissa kaupoissa samoja tavaroita katsellen. Ärsyttävää ajanhukkaa... Yritimme käydä hankkimassa paikallista sosiaaliturvatunnusta, mutta koska olemme pikku-T:n kanssa täällä Togen siivellä emme ole sellaiseen oikeutettuja.

Tutustuimme myös Stanfordin kampusalueeseen sekä itsenäisesti että opiskelijan vetämällä kampuskierroksella. Ohjattu kampuskierros oli todella tehokas. Hirveän pirteä ja reipas opiskelijaoppaamme käveli koko kierroksen sujuvasti takaperin ja kertoi samalla tarinoita Stanfordin historiasta sekä opiskelusta Stanfordissa. Koulussa kuulemma kannustetaan opiskelijoita "haahuilemaan" kaksi ensimmäistä vuotta eli kokeilemaan kursseja kaikista eri kouluista ja vasta tämän jälkeen pakotetaan valitsemaan oma pääaine.

Osa Stanfordin kampusta

Eilen palautimme vuokra-automme ja kokeilemme onnistuuko Amerikan esikaupunkialueella autoton elämä. Asunnon vuokraan kuuluu polkupyörä, jolla Toge pääsee koululle ja takaisin. Me pikku-T:n kanssa toistaiseksi kävellään. Tänään olisi tarkoitus avata grillauskausi ja testata vuokraemännän Weber ja tehdä muutama California Burger with Guacamole Mayonnaise

Viinakauppa vähän varakkaammille

Päästiin vihdoinkin pois motellista, ja lauantaiaamuna muutettiin meidän paloaltolaiseen rivarinpätkään. Helpotti kummasti, kun pääsi oikeaan asuntoon ja sai vähän tilaa ympärilleen.

Pihalla on pieni suihkulähde, vesielementti tjsp, jossa kolibrit käyvät kuulemma juomassa säännöllisesti. Näinä aamuina ei ole vielä näkynyt. Grilli pitää testata mahdollisimman pian. Kämppä on vuokrattu pariskunnalta, joka lähti kuukaudeksi häämatkalle Chileen. 

Kämpän vieressä kadunkulmassa on mielenkiintoinen kahvila, Philz Coffee www.philzcoffee.com. Paikallisten suosiossa oleva Philz myy kahvit kuppi kerrallaan. Paikassa on parikymmentä erilaista kahvipapua. Jokaisen kupillisen pavut jauhetaan erikseen ja suodatetaan tilauksesta. Ei siis espressoja vaan perinteisempiä suodatinkahveja.

Philzin vieressä on viina- ja viinikauppa. Dinner-viinin hakemisessa tuli pienehkö yllätys. Paikassa oli pari 15 dollarin viiniä, ja loput olivat selvästi kalliimpia. Keskihinta oli noin 60 dollaria. Kulmilla taitaa asua hivenen varakkaampaa jengiä. Ostin kolmen kympin zinfandelin, jota myyjä suositteli. Oli jumalattoman hyvää, Frank Family Vineyards. 

Huomenna lähdetään tsekkaamaan yhtä kämppää San Franciscoon. Toivottavasti natsaa.

The kid with the sunglasses

Aurinko on paistanut lähes joka päivä (viime sunnuntai oli sateinen poikkeus). Pikku-T:llekin on siis hommattu aurinkolasit. Lasit hommattiin Babies'r'us -liikkeestä ja odotukset valikoiman suhteen oli korkealla. Oli aika pettymys kun liikkeessä oli tarjolla vain muutamat hassut aurinkolasit. Syy suppeaan valikoimaan on selvinnyt tässä kahden viikon aikana. En ole koko aikana nähnyt kenelläkään muulla vauvalla laseja tai edes hattua. Ei siis ole ihme, että pikku-T a.k.a. "The kid with the sunglasses" on aurinkolaseissaan herättänyt hilpeyttä täällä Palo Alton kulmilla.

Paikalliset ihmiset muutenkin avoimesti ihastelevat ja kehuvat vauvaa. Maahan tullessamme tulliviranomainenkin vain leperteli pikku-T:lle eikä muistanut kysyä tiukkoja kysymyksiä meidän aikeistamme Yhdysvalloissa. Pikku-T on kyllä täysillä mukana ja hymyilee ja flirttailee kaikkien kanssa. Sopii luonteeltaan paremmin tänne aurinkoiseen Kaliforniaan kun lumiseen Helsinkiin :)