Punttis Hommia

Koko reissuun lähtemisen ja Palo Altossa asutun kuukauden jälkiseurauksena allekirjoittaneella ehti tulla kahden kuukauden tauko kuntosalillsa käymiseen. Punnertamalla, juoksemalla ja polkupyörällä ajamalla pysyy jollain tavalla kunnossa, mutta kunnon punttistreeni auttaa konttorirottaa kummasti pitämään ajatukset kasasssa ja mielen virkeänä.

San Franciscoon muutettuamme katsastimme lähiseudun kuntosalitarjonnan. Vain miehille tarkoitettu sali ei sopinut meille, koska molemmat halusivat treenaamaan. Lisäksi sateenkaarilippujen alla poikien omalla kuntosalilla voi olla aika macho meno. 

Harkitsimme Gold's Gym -ketjun paikallista salia. Tai Jassu harkitsi, mutta mainoksen nähtyämme päätimme jatkaa etsintää.

"Way too gay for you."

Päädyimme 24 Hour Fitnessiin, jota voi hyvin verrata Suomlalaiseen Motivukseen. Ei mitään kovin hienoa, mutta treenit saa tehtyä ja kolmen kympin kuukausimaksulla pääsisi tarvittaessa Zumbaamaan sydämensä kyllyydestä. Kampanjatarjouksena salille pääsi jäseneksi ilman liittymismaksua. Lisäksi ketjulla on toimipiste aivan duunipaikkani vieressä, joten valinta oli lopulta helppo.

Ainoa erittäin epäilyttävä homma on nykyinen kulunvalvontajärjestelmä. Normaalin magneettikortin tms. sijaan salille kirjaudutaan sisään sormenjäljellä. En tiedä, menisikö moinen Suomessa läpi.

Kerroin vuokraisännällemme, että ostin salikortin. Ja, että ostin sen 24hr Fitnessistä. Hänen reaktionsa oli, "Good. Gold's would have been way too gay for you." En epäile pätkääkään.

San Franciscossa

Jo viikko on asuttu San Franciscossa. Kaupunkielämä on ollut niin hektistä, että ei ole blogia ennättänyt päivittää. Toge on kiireisenä kirjoitellut oikeita uutisia ja minä olen epätoivoisesti yrittänyt sopeuttaa Palo Altossa kehittämääni lähiöäidin päivärutiinia tänne kaupunkiympäristöön.

Sininen talo on meidän

Uusi kotimme sijaitsee Dubocen kolmiossa (Duboce Triangle). Vuokraisäntämme ovat vanha pariskunta, jotka ovat alunperin kotoisin New Yorkista, mutta asuneet San Franciscossa 80-luvulta asti. Talo on kolmikerroksinen ja meidän pieni 2h+k+parveke on talon ylimmässä kerroksessa.

Palo Altossa asuessa pikku-T tottui nukkumaan kahdet kahden tunnin päiväunensa ulkona. Nykyisessä asunnossa rattaita ei saa parkkeerattua takapihalle eikä niitä pysty raahamaan parvekkeelle. Pari kertaa on päiväunia otettu hirveän taistelun kanssa sisällä, mutta useimmiten on alistuttava ja työnnettävä pikkumiestä rattaissa ulkona. Onneksi sain vuokraisänniltä lainaksi San Franciscon pyöräilykartan, jonka avulla voi suunnitella reiteistä mahdollisimman vähämäkisiä.

Päiväunikävelyillä on tutustuttu tietysti lähiympäristön ruokakauppoihin. Täälläkin pienen matkan päässä Market Streetillä on Safeway, joka tosin on noin kolme kertaa isompi kuin Palo Altossa. Safewayta paremmin luomu- ja lähiruokatarpeet täyttävä Rainbow Groceries sijaitsee noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Missionin kaupunginosassa. Rainbow Groceriesista saa oikeastaan kaikkea muuta paitsi liha- ja kalatuotteita. Se on myös ainoa kauppa, johon olen täällä ollessani eksynyt missä asiakas joutuu itse pakkaamaan ostoksensa kassiin. Lähimmät Whole Foods Marketit löytyvät Noe Valleysta ja Haightista. Lisäksi alueella on tietysti lukuisia pieniä ruokakauppoja. Vuokraisäntämme on luvannut kertoa missä löytyy alueen parhaat kaupat, joten kiinnostavista ruokakaupoista ehkä lisää myöhemmin.

Hieno punainen moottoripyörä Missionissa

Hummingbird!

Viime viikon vapaapäivät meni sairastaessa. Ensin oli Toge flunssassa, sitten pikku-T ja lopulta minä. Parantumista ei nopeuttanut ennätyskylmä loppuviikko ja vetoisa talo. Tällä viikolla jätämme kotimme täällä Palo Alton lähiössä ja muutamme San Franciscoon. Jippii! Ainoa mitä tulee ikävä on takapihan vesielementissä kylpevät hummingbirdit eli kolibrit. Juomaan ja kylpemään lennähtävä pikkulintu ilahduttaa aina. Olen sitä mieltä että päivä ei voi olla huono, jos näkee kolibrin kylpemässä. Onneksi pikkutyyppejä on näkynyt pihalla päivittäin.

Pikku-T ja hummingbird

Hummingbird

Omenani on sitruuna

 
Ostin marraskuussa uuden 11-tuumaisen Mac Book Airin. Ensikokemus oli huikea, ssd-levyn kanssa kone oli hiljainen, keyvyt ja yllättävän nopea. Sen jälkeen olen tainnut kopata kaikki kyseiseen malliin liitetyt ongelmat. Paikallisen Apple Storen Genius Bariin on tullut tutustuttua jo useampaan otteeseen.

Vain parin viikon jälkeen rakkauteen tuli ensimmäinen särö. Kone ei herännyt enää standby-tilasta. Ei, vaikka mitä teki. Noh, laite takuuhuoltoon Suomessa ja viikon odottelu. Vikaa Tector ei kertonut, mutta kertoi, että logiikkakortti on vaihdettu. Apple-kielellä se tarkoittaa käytännössä kokonaan uusia sisukaluja.

Sen jälkeen kone toimi moitteetta aina viime viikkoon asti. Sen jälkeen alkoivat kernelpaniikit. Kone ei suostunut käynnistymään. V-käyrä alkoi jo nousta aikamoiseksi.

Apple Store University Avenuella Palo Altossa. Stevekin käy täällä.

Varasin ajan Palo Alton Apple Storen Genius Bariin ja menin juttelemaan Ray-nimisen neron kanssa. Rayn kanssa oli hauska jutella ja samalla selvisi, että toinen 2 gigan muisteista on rikki. Muuten kiva, mutta Airissa muistit on juotettu logiikkakorttiin, joten lopputulos oli koko logiikan vaihto. Kolmannet sisuskalut meitsin Airiin. Ray oli sitä mieltä, että seuraavalla kerralla ongelmista pitää saada  kompensaatiota. Noh, menin hakemaan konetta korjauksen jälkeen ja kernelipaniikit jatkuivat.

Airi jäi priority-tasolla liikkeeseen ja hemmetin hyvä palvelu onnistui vain vaivoin saamaan potutuksen lauhtumaan. Noin 12 tunnin huollon jälkeen Mario soitti liikkeestä, ja sanoi että kone toimii käyttöjärjestelmän uudelleen asennuksen jälkeen ongelmitta. Toivotaan parasta.

Yhden sudeksi osoittautuneen yksilön perusteella en aio vielä dumata Airia. Onneksi sain puhuttua opiskelukaverin ostamaan samanlaisen San Franciscon Apple Storesta. Nyt on verrokkiyksilö olemassa.

Täytyy antaa Palo Alton Apple Storen toiminnalle kehuja. Hyvällä palvelulla saa hankalatkin tilanteet yleensä ratkeamaan tyydyttävästi. Maceista maksettavaa ylihintaa voi ainakin täällä perustella sillä, että joka puolelta löytyy liikkeitä, joissa on koulutettua henkilökuntaa auttamassa käyttäjiä ongelmissa. Dell Storeja ei hirveästi ole näkynyt ja Best Buyn henkilökunnan asiantuntemus vaihtelee aika tavalla.

Turistina Chinatownissa ja Union Squarella

Chinatown, San Francisco

Togella oli keskiviikkona tapaaminen San Franciscossa ja lähdimme pikku-T:n kanssa mukaan kaupungille turisteina Lonely planet taskussa. Autolla matkaan meni vain vajaa tunti (lauantaina saimme julkisilla kulumaan matkaan aikaa jopa 3 tuntia...). Auto jätettiin parkkiin Telegraph hillille ja siitä jatkoimme pikku-T:n kanssa Chinatowniin turistikierrokselle. San Franciscon Chinatown on muuten isoin Chinatown Aasian ulkopuolella ja myöskin Amerikan vanhin. Chinatownin maasto oli melko mäkistä ja kadut ahtaita ja rattaiden kanssa kulkeminen ei ollut kamalan sujuvaa. Rattaita ei muutenkaan tässä osassa kaupunkia paljon näkynyt (varsinkaan kolmipyöräisiä lähiöjuoksuvaunuja). Onneksi meillä on reissussa mukana myös Manduca-kantoreppu, joka voi osoittautua kätevämmäksi kapeilla kaduilla ja jyrkissä mäissä.

Chinatownista suuntasimme Union Squarelle, jossa sijaitsee keskustan isot tavaratalot ja paljon turisteja. Meidän päämääränä Union Squarella oli Macy's -tavaratalon wc-tilat. Kävimme myös katsastamassa Bordersin konkurssimyynnin matkaoppaiden toivossa, mutta kaikki hyvät oppaat oli jo viety. Hyllyyn jääneestä San Francisco with Kids -oppaasta etsin lähistöltä lapsiystävällisen lounaspaikan ja päädyimme italialaiseen Puccini & Pinetti -ravintolaan. Ravintola oli melko hintava (pasta-annokset yli 20 dollaria), mutta tarjosi "Working lunch" kolmen ruokalajin lounaan 18 dollarilla. Annokset oli amerikkalaisittain pieniä eli eurooppalaisittain sopivia. Ruoka ja palvelu oli ihan ok.

Montgomery street, San Francisco

Olen muutaman kerran käynyt pikku-T:n kanssa kahdestaan ravintolassa ja pikku-T yleensä aina on käyttäytynyt hyvin ja jaksanut kärsivällisesti istua ja syödä saman ajan kuin aikuisetkin (eli minä). Oma olo on kuitenkin aina vähän jännittynyt eikä omaan syömiseen pysty keskittymään täysin rennosti. Tällä kertaa pikku-T ei jaksanutkaan istua syöttötuolissa kuin alkupalojen ajan ja sen jälkeen piti päästä äidin syliin. Luulen että orastavalla flunssalla oli jotain tekemistä asian kanssa.

Matka takaisin autolle poltti kyllä tehokkaasti jälkiruoaksi nautitun tiramisukakun kalorit. Mäet on paikoitellen järkyttävän jyrkkiä (vaikka oheisessa kuvassa näyttääkin melko loivalta). Rattaiden työntäminen varsinkin alamäkeen on välillä melko pelottavaa. Onneksi rattaissa on karkuremmi vakiovarusteena.

Desperate housewife Palo Altossa

Pari viikkoa on kokeiltu kotiäidin elämää amerikkalaisessa rivitaloasunnossa. En tiedä johtuuko auton, rahan vai seuran puutteesta, mutta elämä ei ole ehkä ollut ihan yhtä hohdokasta kuin TV:ssä.

Ensimmäinen viikko meni ympäristöön tutustuessa ja auringonpaisteessa. Toinen viikko on mennyt vesisateessa ja lähinnä kotona möllöttäessä. Päiväkävelyt vesisateessa on rajoittunut lähiruokakaupoissa käynteihin. Noin 10 minuutin kävelyn päässä on Safeway, joka vastaa ehkä lähinnä suomalaista S-markettia. Suurin osa Safewayn tuotteista on halvempia Safeway-kortilla, jonka saa tarvittaessa kassalta. Kassalla maksun jälkeen kassahenkilö muista kertoa aina kuinka monta dollaria ostoksissa säästyi Safeway-korttia näyttämällä. Mikäli Safewayn perusamerikkalaiset valikoimat ei riitä niin noin 20 minuuttia kävelee Piazza's Fine Foods -nimiseen parempaan ja kalliimpaan ruokakauppaan, josta löytyy hyvä lihatiski ja paljon erilaisia leivonnaisia. Satunnaisesti olemme myös käyneet California avenuella Country Sun -nimisessä täysin luomuhörhökaupassa, josta löytyi pikku-T:lle suolattomia riisikakkuja ja suolatonta (todella hyvänmakuista) maapähkinävoita. Luomua tietysti molemmat.

Kotiäidin elämä täällä Kaliforniassa on tällä viikolla siis ollut aika samanlaista kun Helsingissäkin. Hyvänä puolena kotona möllöttämisessä on ollut se että pikku-T:n päivärytmi on vakiintunut ja olemme jopa saaneet ne kuuluisat viisi ateriaa hyvin mahdutettua päivään (ilta- ja aamupuuroineen). Miehelle on ollut joka päivä ruoka valmiina ja eilen jopa leivoin tuoretta leipää (Tällä Sikke Sumarin reseptillä). Ja kotoa raahatut kuorivaatteet ja goretex-kengät on tällä viikolla olleet ahkerassa käytössä. Onneksi kuitenkin lauantaina saadaan taas auto käyttöön ja Togella on ensi viikko vapaata. Sen jälkeen kutsuukin jo San Franciscon kadut ja toivottavasti aurinkokin alkaa taas paistaa.

Juna jyskyttää - ja hitaasti jyskyttääkin

Caltrain-asema San Franciscossa

Edes säällisellä tavalla toimiva julkinen liikenne on hieno juttu Kaliforniassa. Tosin Piilaakson kaupungit yhdistävä,  San Franciscon ja San Josen väliä liikennöivä Caltrain  ei varsinaisesti ole mikään huippunopea ja –moderni kokemus.

Olen päässyt kokemaan Caltrainin huumaa useita kertoja viikossa Palo Alton ja San Franciscon välillä. Kolisevat junat jyskyttävät rauhallista tahtia tasoristeysten läpi pilli huutaen. Todellista menneen ajan tunnelmaa.

Yksi ehdoton plussa on mahdollisuus kuljettaa polkupyörää  junassa ilman lisämaksua. Kaikissa junissa on fillarinkuljetusvaunu, johon mahtuu nelisenkymmentä kaksipyöräistä. Toinen positiivinen puoli on tietysti ruuhkien vättäminen. Piilaakson “länsiväylä” 101 on ruuhka-aikaan pahimmillaan erittäin tukkoinen.

Tällä hetkellä Caltrain-junia kulkee noin tunnin välein aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Ruuhka-aikana on tarjolla myös Baby Bullet –junia, jotka pysähtyvät vain muutamalla asemalla. San Franciscon ja San Josen välin matkustaa parhaimmillaan alle tunnissa.

Pahasti velkaantunut Kalifornia uhkaa leikata Caltrainin rahoitusta tuntuvasti. Junaa operoiva Amtrak aikoo sen seurauksena vähentää päivittäisiä junavuoroja 84:stä 48:aan. Samalla lippujen hinnat nousisivat ja asemien määrä vähenisi. Aikamoinen voittajayhtälö.

Caltrain on tosin suunnitellut pikaraiteen rakentamista, jolloin matka-ajat lyhenisivät merkittävästi. Kaikki tähän asti koekeillut nopeammat yhteydet ovat olleet erittäin suosittuja, koska ne pystyvät kilpailemaan nopeudellaan oman auton kanssa.

Tämä tosin herättää vastustusta radanvarren nimbyissä, koska nopea juna “tuhoaisi idyllisen naapuruston”. Pihamaille pystytettyjen kylttien mukaan myös lapsia pitäisi ajatella.