Hummingbird!

Viime viikon vapaapäivät meni sairastaessa. Ensin oli Toge flunssassa, sitten pikku-T ja lopulta minä. Parantumista ei nopeuttanut ennätyskylmä loppuviikko ja vetoisa talo. Tällä viikolla jätämme kotimme täällä Palo Alton lähiössä ja muutamme San Franciscoon. Jippii! Ainoa mitä tulee ikävä on takapihan vesielementissä kylpevät hummingbirdit eli kolibrit. Juomaan ja kylpemään lennähtävä pikkulintu ilahduttaa aina. Olen sitä mieltä että päivä ei voi olla huono, jos näkee kolibrin kylpemässä. Onneksi pikkutyyppejä on näkynyt pihalla päivittäin.

Pikku-T ja hummingbird

Hummingbird

Omenani on sitruuna

 
Ostin marraskuussa uuden 11-tuumaisen Mac Book Airin. Ensikokemus oli huikea, ssd-levyn kanssa kone oli hiljainen, keyvyt ja yllättävän nopea. Sen jälkeen olen tainnut kopata kaikki kyseiseen malliin liitetyt ongelmat. Paikallisen Apple Storen Genius Bariin on tullut tutustuttua jo useampaan otteeseen.

Vain parin viikon jälkeen rakkauteen tuli ensimmäinen särö. Kone ei herännyt enää standby-tilasta. Ei, vaikka mitä teki. Noh, laite takuuhuoltoon Suomessa ja viikon odottelu. Vikaa Tector ei kertonut, mutta kertoi, että logiikkakortti on vaihdettu. Apple-kielellä se tarkoittaa käytännössä kokonaan uusia sisukaluja.

Sen jälkeen kone toimi moitteetta aina viime viikkoon asti. Sen jälkeen alkoivat kernelpaniikit. Kone ei suostunut käynnistymään. V-käyrä alkoi jo nousta aikamoiseksi.

Apple Store University Avenuella Palo Altossa. Stevekin käy täällä.

Varasin ajan Palo Alton Apple Storen Genius Bariin ja menin juttelemaan Ray-nimisen neron kanssa. Rayn kanssa oli hauska jutella ja samalla selvisi, että toinen 2 gigan muisteista on rikki. Muuten kiva, mutta Airissa muistit on juotettu logiikkakorttiin, joten lopputulos oli koko logiikan vaihto. Kolmannet sisuskalut meitsin Airiin. Ray oli sitä mieltä, että seuraavalla kerralla ongelmista pitää saada  kompensaatiota. Noh, menin hakemaan konetta korjauksen jälkeen ja kernelipaniikit jatkuivat.

Airi jäi priority-tasolla liikkeeseen ja hemmetin hyvä palvelu onnistui vain vaivoin saamaan potutuksen lauhtumaan. Noin 12 tunnin huollon jälkeen Mario soitti liikkeestä, ja sanoi että kone toimii käyttöjärjestelmän uudelleen asennuksen jälkeen ongelmitta. Toivotaan parasta.

Yhden sudeksi osoittautuneen yksilön perusteella en aio vielä dumata Airia. Onneksi sain puhuttua opiskelukaverin ostamaan samanlaisen San Franciscon Apple Storesta. Nyt on verrokkiyksilö olemassa.

Täytyy antaa Palo Alton Apple Storen toiminnalle kehuja. Hyvällä palvelulla saa hankalatkin tilanteet yleensä ratkeamaan tyydyttävästi. Maceista maksettavaa ylihintaa voi ainakin täällä perustella sillä, että joka puolelta löytyy liikkeitä, joissa on koulutettua henkilökuntaa auttamassa käyttäjiä ongelmissa. Dell Storeja ei hirveästi ole näkynyt ja Best Buyn henkilökunnan asiantuntemus vaihtelee aika tavalla.

Turistina Chinatownissa ja Union Squarella

Chinatown, San Francisco

Togella oli keskiviikkona tapaaminen San Franciscossa ja lähdimme pikku-T:n kanssa mukaan kaupungille turisteina Lonely planet taskussa. Autolla matkaan meni vain vajaa tunti (lauantaina saimme julkisilla kulumaan matkaan aikaa jopa 3 tuntia...). Auto jätettiin parkkiin Telegraph hillille ja siitä jatkoimme pikku-T:n kanssa Chinatowniin turistikierrokselle. San Franciscon Chinatown on muuten isoin Chinatown Aasian ulkopuolella ja myöskin Amerikan vanhin. Chinatownin maasto oli melko mäkistä ja kadut ahtaita ja rattaiden kanssa kulkeminen ei ollut kamalan sujuvaa. Rattaita ei muutenkaan tässä osassa kaupunkia paljon näkynyt (varsinkaan kolmipyöräisiä lähiöjuoksuvaunuja). Onneksi meillä on reissussa mukana myös Manduca-kantoreppu, joka voi osoittautua kätevämmäksi kapeilla kaduilla ja jyrkissä mäissä.

Chinatownista suuntasimme Union Squarelle, jossa sijaitsee keskustan isot tavaratalot ja paljon turisteja. Meidän päämääränä Union Squarella oli Macy's -tavaratalon wc-tilat. Kävimme myös katsastamassa Bordersin konkurssimyynnin matkaoppaiden toivossa, mutta kaikki hyvät oppaat oli jo viety. Hyllyyn jääneestä San Francisco with Kids -oppaasta etsin lähistöltä lapsiystävällisen lounaspaikan ja päädyimme italialaiseen Puccini & Pinetti -ravintolaan. Ravintola oli melko hintava (pasta-annokset yli 20 dollaria), mutta tarjosi "Working lunch" kolmen ruokalajin lounaan 18 dollarilla. Annokset oli amerikkalaisittain pieniä eli eurooppalaisittain sopivia. Ruoka ja palvelu oli ihan ok.

Montgomery street, San Francisco

Olen muutaman kerran käynyt pikku-T:n kanssa kahdestaan ravintolassa ja pikku-T yleensä aina on käyttäytynyt hyvin ja jaksanut kärsivällisesti istua ja syödä saman ajan kuin aikuisetkin (eli minä). Oma olo on kuitenkin aina vähän jännittynyt eikä omaan syömiseen pysty keskittymään täysin rennosti. Tällä kertaa pikku-T ei jaksanutkaan istua syöttötuolissa kuin alkupalojen ajan ja sen jälkeen piti päästä äidin syliin. Luulen että orastavalla flunssalla oli jotain tekemistä asian kanssa.

Matka takaisin autolle poltti kyllä tehokkaasti jälkiruoaksi nautitun tiramisukakun kalorit. Mäet on paikoitellen järkyttävän jyrkkiä (vaikka oheisessa kuvassa näyttääkin melko loivalta). Rattaiden työntäminen varsinkin alamäkeen on välillä melko pelottavaa. Onneksi rattaissa on karkuremmi vakiovarusteena.

Desperate housewife Palo Altossa

Pari viikkoa on kokeiltu kotiäidin elämää amerikkalaisessa rivitaloasunnossa. En tiedä johtuuko auton, rahan vai seuran puutteesta, mutta elämä ei ole ehkä ollut ihan yhtä hohdokasta kuin TV:ssä.

Ensimmäinen viikko meni ympäristöön tutustuessa ja auringonpaisteessa. Toinen viikko on mennyt vesisateessa ja lähinnä kotona möllöttäessä. Päiväkävelyt vesisateessa on rajoittunut lähiruokakaupoissa käynteihin. Noin 10 minuutin kävelyn päässä on Safeway, joka vastaa ehkä lähinnä suomalaista S-markettia. Suurin osa Safewayn tuotteista on halvempia Safeway-kortilla, jonka saa tarvittaessa kassalta. Kassalla maksun jälkeen kassahenkilö muista kertoa aina kuinka monta dollaria ostoksissa säästyi Safeway-korttia näyttämällä. Mikäli Safewayn perusamerikkalaiset valikoimat ei riitä niin noin 20 minuuttia kävelee Piazza's Fine Foods -nimiseen parempaan ja kalliimpaan ruokakauppaan, josta löytyy hyvä lihatiski ja paljon erilaisia leivonnaisia. Satunnaisesti olemme myös käyneet California avenuella Country Sun -nimisessä täysin luomuhörhökaupassa, josta löytyi pikku-T:lle suolattomia riisikakkuja ja suolatonta (todella hyvänmakuista) maapähkinävoita. Luomua tietysti molemmat.

Kotiäidin elämä täällä Kaliforniassa on tällä viikolla siis ollut aika samanlaista kun Helsingissäkin. Hyvänä puolena kotona möllöttämisessä on ollut se että pikku-T:n päivärytmi on vakiintunut ja olemme jopa saaneet ne kuuluisat viisi ateriaa hyvin mahdutettua päivään (ilta- ja aamupuuroineen). Miehelle on ollut joka päivä ruoka valmiina ja eilen jopa leivoin tuoretta leipää (Tällä Sikke Sumarin reseptillä). Ja kotoa raahatut kuorivaatteet ja goretex-kengät on tällä viikolla olleet ahkerassa käytössä. Onneksi kuitenkin lauantaina saadaan taas auto käyttöön ja Togella on ensi viikko vapaata. Sen jälkeen kutsuukin jo San Franciscon kadut ja toivottavasti aurinkokin alkaa taas paistaa.

Juna jyskyttää - ja hitaasti jyskyttääkin

Caltrain-asema San Franciscossa

Edes säällisellä tavalla toimiva julkinen liikenne on hieno juttu Kaliforniassa. Tosin Piilaakson kaupungit yhdistävä,  San Franciscon ja San Josen väliä liikennöivä Caltrain  ei varsinaisesti ole mikään huippunopea ja –moderni kokemus.

Olen päässyt kokemaan Caltrainin huumaa useita kertoja viikossa Palo Alton ja San Franciscon välillä. Kolisevat junat jyskyttävät rauhallista tahtia tasoristeysten läpi pilli huutaen. Todellista menneen ajan tunnelmaa.

Yksi ehdoton plussa on mahdollisuus kuljettaa polkupyörää  junassa ilman lisämaksua. Kaikissa junissa on fillarinkuljetusvaunu, johon mahtuu nelisenkymmentä kaksipyöräistä. Toinen positiivinen puoli on tietysti ruuhkien vättäminen. Piilaakson “länsiväylä” 101 on ruuhka-aikaan pahimmillaan erittäin tukkoinen.

Tällä hetkellä Caltrain-junia kulkee noin tunnin välein aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Ruuhka-aikana on tarjolla myös Baby Bullet –junia, jotka pysähtyvät vain muutamalla asemalla. San Franciscon ja San Josen välin matkustaa parhaimmillaan alle tunnissa.

Pahasti velkaantunut Kalifornia uhkaa leikata Caltrainin rahoitusta tuntuvasti. Junaa operoiva Amtrak aikoo sen seurauksena vähentää päivittäisiä junavuoroja 84:stä 48:aan. Samalla lippujen hinnat nousisivat ja asemien määrä vähenisi. Aikamoinen voittajayhtälö.

Caltrain on tosin suunnitellut pikaraiteen rakentamista, jolloin matka-ajat lyhenisivät merkittävästi. Kaikki tähän asti koekeillut nopeammat yhteydet ovat olleet erittäin suosittuja, koska ne pystyvät kilpailemaan nopeudellaan oman auton kanssa.

Tämä tosin herättää vastustusta radanvarren nimbyissä, koska nopea juna “tuhoaisi idyllisen naapuruston”. Pihamaille pystytettyjen kylttien mukaan myös lapsia pitäisi ajatella.

Jobsin Steven naapurissa

Stanfordin opiskelija kiteytti Palo Alton ilmapiirin osuvasti: jos poliisilla on aikaa sakottaa väärin pysäköityjä polkupyöriä, ei hommia ole hirveästi.

Kauppakassi ZR1

Palo Alto on rikkaiden ihmisten lintukoto. Yksi pahimpia riskejä pimeällä kulkiessa on törmätä jalkakäytävälle parkkeerattuun Priukseen. Jobsin Stevekin asuu järkevän kokoisessa talossa normaalin kadun varrella. Ei aitoja, ei näkyviä turvamiehiä. Ehkä riittävän monta miljardööriä ja miljonääriä pienellä alueella jakaa riskiä riittävästi. Tammikuun Kuukausiliitteen Teemu Selänne -jutun jälkeen ajattelin, että kaikki vähänkin varakkaammat asuvat suljetuilla ja vartioiduilla asuinalueilla.


Itäpuolella kaikki on täälläkin toisin. Piilaakson halkovan 101-moottoritien toisella puolella sijaitseva East Palo Alto kärsii köyhyydestä ja jengiväkivallasta. Jengiläiset hengailevat Home Depotin parkkiksella parhaita keravalaisia perinteitä noudattaen.

Tarinan mukaan East Palo Alto on omalta osaltaan Stanfordin syytä. Yliopiston perustajan Leland Stanfordin vaimon Jane Stanford rakennutti kampusalueelle kirkon miehensä muistoksi. Hän määräsi myös, että alkoholin myynti on kiellettyä mailin säteellä kirkosta.

Kuivan kampuksen vastapainoksi trokarit ryhtyivät myymään opiskelijoille viinaa East Palo Alton rannoilla. Tämä oli alkusysäyksenä nykymuotoiselle East Palo Altolle.

Palo Alton kortteleiden halki kävellessä on hauska havaita naapuripaineen autovalinnoissa. Jotkut korttelit ovat täynnä Audeja, toisissa esiintyy erityisen paljon Volvoja.  Pääasiallisesti Palo Alton pientaloasukkaiden autovalinnat ovat osuneet Bemareihin, Lexuksiin tai Priuksiin. Kauppakassina toimii vaikkapa Teslan sähkö-roadsteri tai kaksipaikkainen Lotus.

Luomua vai hormonilihaa

Täällä ruokaa markkinoidaan pelolla. Kaikillehan on tietysti selvää, että kaikki amerikkalainen perusruoka on täynnä myrkyllisiä kemikaaleja, hormoneja, geenimanipulointia, rasvaa ja sokeria. Ruokapakkauksiin on siis tapana laittaa mainoslauseena lista kaikesta mitä ne ei sisällä. Tätähän on nähty myös Suomessa kun leikkeleitä yms. muita valmisruokia on ryhdytty mainostamaan "Ei sisällä natriumglutamaattia" -lauseella. (Itse en ole täysin varma miksi minun pitää välttää natriumglutamaattia, mutta tietysti ostan vain niitä leikkeleitä, joissa sitä ei ole...).

Kaikkea mahdollista saa myös luomuna, jos vaan on valmis maksamaan lisää. Väsynyt pienen lapsen äiti on tietysti otollista riistaa kalliille luomutuotteille. Hädissäni olen ostanut kaiken mahdollisen luomuna ettei vaan pikku-T altistu millekkään vaarallisille kemikaaleille. Tällä strategialla on helposti saanut yhden päivän ateriaan kulumaan ruokakaupassa 30-50 dollaria. Toge on sitä mieltä että ruokakauppastrategiani kaipaa vielä vähän hiomista. Tai ehkä sen lottovoiton...

Haksahdin amerikkalaiseen markkinointiin eräs päivä Whole Foodsissa etsiessäni väsyneenä pikku-T:lle jotain suolatonta ja maidotonta naposteltavaa. Vauvanruokahyllyssä oli "hampaantekokeksejä", jotka tarttui mukaan. Ei suolaa, ei maitotuotteita, 100% natural. Nämä on varmaan hyviä. Vasta kotona katsoin tarkemmin pakkauselostetta: vehnäjauhoja ja sokeria. Jep, jep. Tietysti pakkauksessa olevan sokerihumalaisen vauvan kuvan olisi pitänyt soittaa jotain hälytyskelloja...

Valentine's day

Valentine's Day on täällä. Kaikkialla kaupoissa on myynnissä hirveät määrät punaisia ja vaaleanpunaisia suklaatuotteita ja muuta krääsää sekä tietysti kukkia. Telkkarista tulee jatkuvasti ärsyttävän imeliä korumainoksia. Tässä eräs esimerkki.

Meillä ei ole mitään erityisiä romanttisia suunnitelmia. Päivän tavoittena on, että olisi ensimmäistä kertaa miehelle ruoka valmiina kun tulee kotiin. Saa nähdä miten onnistuu… Happy Valentine's Day!

Kännykkäostoksilla ja puhelinspämmiä

Kännykkäliittymän sain vihdoin ja viimein hankittua. Itselläni on iphone Suomesta mukana ja ajattelin että saisin suomalaiselle liittymälle jonkun yksinkertaisen halvan puhelimen ja voisin ottaa paikallisen liittymään iphoneen. Se ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista. Käytännössä kaikki puhelimet on operaattorilukittuja ja sopimukset yleensä pitkiä (1-2 vuotta). Prepaid-liittymien valikoima on sekava. Minuuttihinnoittelulla myös puheluiden ja tekstiviestien(!) vastaanottaminen maksaa. Erilaisten pakettien vertailu on hankalaa, mutta onneksi Best Buy -liikkeen myyjä oli kärsivällinen. Mukaan tarttui sitten T-Mobilen halpa Samsung (halvat Nokiat oli liikkeestä loppu) ja peruspaketti, jossa puhelut maksavat 10 senttiä minuutti ja tekstiviestejä saa rajattomasti 15 dollarilla kuussa. Pakettia voi muuttaa ja puheaikaa lisätä tarvittaessa netin kautta. Järkevintä olisi ollut suorittaa tutkivaa työtä jo Suomessa ja tuoda sieltä mukana joku täällä toimiva peruspuhelin. No tällä mennään nyt. Kuulemma jossain voisi saada maksua vastaan operaattorilukituksen purettua.

Tässä vaiheessa kotiäidin amerikkalaisen puhelimen osoiteluettelossa on vain yksi kontakti (Toge), jolle lähettelen sitten urakalla tekstiviestejä. Hauskaa on, että olen myös heti ensimmäisestä illasta asti saanut puhelinspämmiä. Yleensä klo 21-22 puhelin soi useamman kerran ja soittajana on joku tuntematon numero. En ole vielä kertaakaan vastannut (koska se maksaa 10 senttiä minuutti!), mutta puhelinvastaajaani on jätetty jo useampi identtinen viesti, jossa huonosti englantia puhuva huolestunut nainen kertoo olevansa "so much worried about you", rakastavansa minua ja toivoo että soittaisin pian takaisin. Kumma kyllä Togelle näitä puheluita ei ole tullut. Johtuukohan siitä että osti huomattavasti kalliimman puhelimen ja puhepaketin…

Toinen viikko takana

Kotitaloyhtiömme Palo Altossa

Viikonloppuna muutettiin oikeeseen "kotiin". Oli uskomattoman ihanaa päästä pois motellista. Viime viikolla alkoi myös arki siinä mielessä että Toge meni kouluun tekemään aikuisten juttuja ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja me jäätiin pikku-T:n kanssa kahden. Päivät meni aika paljolti haahuilessa autolla ostarilta toiselle. Periaatteessa olen jo vuosia sitten huomannut sen, että matkalla shoppaillessa kannattaa ostaa löytämänsä tavarat heti eikä ajatella, että mietin vielä ja tulen sitten myöhemmin takaisin. "Ehtiihän tässä vielä". Käytännössä osta heti -periaatteen toteuttaminen ei vielä aina onnistu ja mm. tästä syystä suhasimme monena päivänä samoissa kaupoissa samoja tavaroita katsellen. Ärsyttävää ajanhukkaa... Yritimme käydä hankkimassa paikallista sosiaaliturvatunnusta, mutta koska olemme pikku-T:n kanssa täällä Togen siivellä emme ole sellaiseen oikeutettuja.

Tutustuimme myös Stanfordin kampusalueeseen sekä itsenäisesti että opiskelijan vetämällä kampuskierroksella. Ohjattu kampuskierros oli todella tehokas. Hirveän pirteä ja reipas opiskelijaoppaamme käveli koko kierroksen sujuvasti takaperin ja kertoi samalla tarinoita Stanfordin historiasta sekä opiskelusta Stanfordissa. Koulussa kuulemma kannustetaan opiskelijoita "haahuilemaan" kaksi ensimmäistä vuotta eli kokeilemaan kursseja kaikista eri kouluista ja vasta tämän jälkeen pakotetaan valitsemaan oma pääaine.

Osa Stanfordin kampusta

Eilen palautimme vuokra-automme ja kokeilemme onnistuuko Amerikan esikaupunkialueella autoton elämä. Asunnon vuokraan kuuluu polkupyörä, jolla Toge pääsee koululle ja takaisin. Me pikku-T:n kanssa toistaiseksi kävellään. Tänään olisi tarkoitus avata grillauskausi ja testata vuokraemännän Weber ja tehdä muutama California Burger with Guacamole Mayonnaise

Viinakauppa vähän varakkaammille

Päästiin vihdoinkin pois motellista, ja lauantaiaamuna muutettiin meidän paloaltolaiseen rivarinpätkään. Helpotti kummasti, kun pääsi oikeaan asuntoon ja sai vähän tilaa ympärilleen.

Pihalla on pieni suihkulähde, vesielementti tjsp, jossa kolibrit käyvät kuulemma juomassa säännöllisesti. Näinä aamuina ei ole vielä näkynyt. Grilli pitää testata mahdollisimman pian. Kämppä on vuokrattu pariskunnalta, joka lähti kuukaudeksi häämatkalle Chileen. 

Kämpän vieressä kadunkulmassa on mielenkiintoinen kahvila, Philz Coffee www.philzcoffee.com. Paikallisten suosiossa oleva Philz myy kahvit kuppi kerrallaan. Paikassa on parikymmentä erilaista kahvipapua. Jokaisen kupillisen pavut jauhetaan erikseen ja suodatetaan tilauksesta. Ei siis espressoja vaan perinteisempiä suodatinkahveja.

Philzin vieressä on viina- ja viinikauppa. Dinner-viinin hakemisessa tuli pienehkö yllätys. Paikassa oli pari 15 dollarin viiniä, ja loput olivat selvästi kalliimpia. Keskihinta oli noin 60 dollaria. Kulmilla taitaa asua hivenen varakkaampaa jengiä. Ostin kolmen kympin zinfandelin, jota myyjä suositteli. Oli jumalattoman hyvää, Frank Family Vineyards. 

Huomenna lähdetään tsekkaamaan yhtä kämppää San Franciscoon. Toivottavasti natsaa.

The kid with the sunglasses

Aurinko on paistanut lähes joka päivä (viime sunnuntai oli sateinen poikkeus). Pikku-T:llekin on siis hommattu aurinkolasit. Lasit hommattiin Babies'r'us -liikkeestä ja odotukset valikoiman suhteen oli korkealla. Oli aika pettymys kun liikkeessä oli tarjolla vain muutamat hassut aurinkolasit. Syy suppeaan valikoimaan on selvinnyt tässä kahden viikon aikana. En ole koko aikana nähnyt kenelläkään muulla vauvalla laseja tai edes hattua. Ei siis ole ihme, että pikku-T a.k.a. "The kid with the sunglasses" on aurinkolaseissaan herättänyt hilpeyttä täällä Palo Alton kulmilla.

Paikalliset ihmiset muutenkin avoimesti ihastelevat ja kehuvat vauvaa. Maahan tullessamme tulliviranomainenkin vain leperteli pikku-T:lle eikä muistanut kysyä tiukkoja kysymyksiä meidän aikeistamme Yhdysvalloissa. Pikku-T on kyllä täysillä mukana ja hymyilee ja flirttailee kaikkien kanssa. Sopii luonteeltaan paremmin tänne aurinkoiseen Kaliforniaan kun lumiseen Helsinkiin :)